Saat ylennyksen töissä. Vastuu kasvaa. Ja sisäinen ääni on ankarampi kuin se oli siinä edellisessä, helpommassa työssä.
Se tuntuu takaperoiselta. Mitä paremmin menee, sitä vähemmän pitäisi olla moitittavaa.
Kuvio toistuu silti ja siinä on oma logiikkansa.
Mitä sisäinen kriitikko oikeastaan on?
Sisäinen kriitikko on se ääni päässä, joka kommentoi suoritusta samalla kun suoritat.
Puhut palaverissa ja kuuntelet samalla itseäsi puhumassa. Lähetät sähköpostin ja luet sen vielä kahdesti lähetettyjen sähköpostien joukosta. Saat kiitosta ja huomaat heti sen kohdan, josta kiitosta ei tullut.
Kriitikko ei ole sinusta erillinen hahmo, vaikka siitä on kätevää puhua niin. Se on tapa, jolla olet oppinut tarkkailemaan itseäsi. Yleensä se on opittu ympäristössä, jossa tarkkailu oli hyödyllistä.
Siksi se ei lähde päättämällä. Se on taito, joka on hioutunut vuosia, ja se tekee työtään myös silloin, kun sitä ei enää tarvita.
Miksi se kovenee, kun alat pärjätä paremmin?
Koska kriitikon mitta on sidottu siihen, missä olet nyt, eikä siihen, mistä lähdit.
Kun vaatimustaso nousee, kriitikko nostaa omansa samalla tavalla. Uusi rooli, isompi projekti, näkyvämpi paikka. Mittatikku siirtyy mukana, ja väli omaan suoritukseen pysyy yhtä pitkänä kuin ennen.
Siinä on toinenkin puoli. Mitä korkeammalle pääsee, sitä enemmän on menetettävää, ja kriitikko lukee tämän riskinä. Sen tehtävä on omassa logiikassaan suojella sinua nolaamiselta. Kun panokset kasvavat, se tekee enemmän töitä.
Niin että ankaroituminen kertoo, että tilanne on muuttunut. Se ei kerro siitä, että olisit huonompi kuin ennen.
Miten se kuuluu arjessa?
Harvoin kokonaisina lauseina. Useimmiten se on nopea sivuhuomio, joka menee ohi ennen kuin huomaat sen.
Tyypillisiä muotoja:
"Tuo oli vähän tyhmästi sanottu."
"Onneksi kukaan ei huomannut."
"Olisi pitänyt valmistautua paremmin."
"Tämä onnistui, mutta se oli helppo tapaus."
Viimeinen on niistä ovelin. Se ottaa onnistumisen ja selittää sen pois, eli saat asian valmiiksi ilman että siitä kertyy mitään.
Jos haluat tarkistaa, kuinka paljon tätä on, laske päivän aikana ne kerrat, kun kommentoit mielessäsi omaa suoritustasi. Pelkkä laskeminen riittää. Määrä on yleensä yllätys.
Miksi kriitikon kuunteleminen tuottaa tulosta ja huonon olon samaan aikaan?
Koska se toimii. Siinä on koko ongelma.
Ankara itsetarkkailu tuottaa huolellista työtä, valmistautumista ja harvoja virheitä. Siitä saa palautetta, kiitosta ja lisää vastuuta. Palkinto vahvistaa menetelmän.
Samaan aikaan se maksaa jotain, mikä ei näy kalenterissa. Hyvä suoritus ei jää kehoon miksikään. Vapaa-aika menee palautumiseen eikä muuhun. Seuraava tavoite odottaa jo ennen kuin edellinen on tullut tunnetuksi.
Kirjoitin aiemmin siitä, miten yksi huono palaveri voi kääntää koko kuvan itsestä. Sama mekaniikka on tässäkin: kun arvo on kiinni suorituksessa, jokainen suoritus on arvio.
Tästä syntyy tilanne, jossa ulospäin kaikki toimii, mutta sisällä mikään ei lepää.
Miksi kriitikolle vastaan väittäminen ei auta?
Koska väittely pitää sen keskustelussa.
Tuttu neuvo on vastata kriitikolle järkevästi. "Ei se mennyt huonosti, se meni ihan hyvin." Hetken se toimii. Sitten kriitikko tarkentaa väitettään, ja olet samassa oikeudenkäynnissä, jossa olet sekä syytetty että asianajaja.
Toinen tavallinen neuvo on sanoa positiivisia lauseita peilin edessä. Ne kaatuvat siihen, että sinä et usko niitä. Kriitikko tunnistaa valheen nopeammin kuin kuka tahansa muu, koska se tuntee sinut.
Toimivampi liike on tunnistaa ääni ilman, että ryhdyt sen kanssa neuvotteluun. "Tuo oli kriitikko." Piste. Ei perustelua, ei kumoamista.
Tämä kuulostaa pieneltä. Käytännössä se on ero sen välillä, että olet äänen sisällä ja sen, että kuulet äänen.
Mitä sille voi käytännössä tehdä?
Kolme asiaa, jotka eivät vaadi erillistä aikaa kalenterista.
Nimeä se ääneen tai paperille.
Kirjoita ylös se lause, joka päässä pyörii, juuri niin ankarana kuin se tuli. Nähtynä se menettää osan voimastaan, koska kirjoitettuna sen suhteettomuus tulee esiin.Erota havainto ja tuomio.
"Vastasin kysymykseen epäselvästi" on havainto, jolle voi tehdä jotain. "Olen surkea esiintyjä" on tuomio, jota ei voi muuttaa. Kriitikko tuottaa tuomioita ja tarjoaa niitä havaintoina.Kysy, kenen ääni se on.
Joskus vastaus tulee heti: joku opettaja, esihenkilö tai perheenjäsen. Joskus se ei tule, ja se on sekin tieto. Tätä kysymystä kannattaa pitää avoimena pidempään kuin yhden kerran.
Yksi asia jää näiden ulkopuolelle. Itsensä tunteminen ei vielä muuta tapaa. Kirjoitin erikseen siitä, miksi itsetietoisuus ei yksin riitä, koska tämä on se kohta, jossa moni jää vuosiksi: kuvio on tunnistettu tarkasti, mutta se jatkuu silti.
Mistä tietää, onko kyse itsekritiikistä vai jostain muusta?
Ankara itsekritiikki vaihtelee. Se kovenee paineessa ja hellittää, kun tilanne rauhoittuu.
Jos olo on ollut matala tauotta useita viikkoja, jos nukkuminen tai syöminen on muuttunut tai jos arjen asiat eivät enää hoidu, kyse on toisesta asiasta. Silloin oikea paikka on työterveys tai lääkäri, ei valmennus.
Coaching ei ole hoitoa eikä diagnosointia. Se sopii työskentelyyn nykyhetkestä eteenpäin ja tilanteisiin, joissa toimintakyky on tallella ja kyse on tavasta, suhteesta itseen ja suunnasta.
Tämä raja on minulle selvä, ja sanon sen keskustelussa suoraan, jos se tulee esiin.
Usein kysyttyä
Voiko sisäisestä kriitikosta päästä kokonaan eroon?
Todennäköisesti ei, eikä se ole tavoite. Kriitikko on tapa tarkkailla itseään, ja tarkkailusta on myös hyötyä. Muuttuva osa on se, kuinka paljon valtaa sillä on päätöksissä ja oloon.
Eikö itsekritiikki ole hyvä asia, jos se saa tekemään työn hyvin?
Se tuottaa huolellista työtä, ja siksi se on vaikea luopua. Kysymys on hinnasta: jos hyvä suoritus ei jää kehoon miksikään ja vapaa-aika menee palautumiseen, menetelmä toimii, mutta se on kallista.
Miksi kriitikko on minulle kovempi kuin muille?
Kriitikko puhuu vain sinulle, joten muiden sisäistä ääntä ei voi verrata omaan. Ulospäin useimmat ihmiset vaikuttavat rauhallisemmilta kuin he sisällä ovat.
Onko tämä sama asia kuin huijarisyndrooma?
Ne ovat lähellä toisiaan ja menevät osittain päällekkäin. Huijarisyndrooma koskee pelkoa paljastumisesta; sisäinen kriitikko arvioi laajemmin omaa suoritusta. Käytännössä samat keinot auttavat kumpaankin.
Voiko tätä käsitellä valmennuksessa?
Kyllä, jos toimintakyky on tallella ja kyse on tavasta eikä hoidon tarpeesta. Valmennuksessa katsotaan, missä tilanteissa ääni kovenee, mitä se suojelee ja mitä sen kanssa käytännössä tehdään.
Ankara sisäinen ääni ei katoa siksi, että sen tunnistaa. Se laskeutuu, kun sitä alkaa kuulla ulkopuolelta eikä sisältä.
Siihen tarvitaan yleensä joku, joka kysyy eikä neuvo.
Cosmic Pyjamasin valmennus on erityisesti naisille, jotka ovat välivaiheessa.
Voit varata maksuttoman tutustumiskeskustelun ajanvaraussivulta. Siinä katsotaan yhdessä, onko tästä sinulle nyt hyötyä. Valmennuksen vaihtoehdot ja ajantasaiset hinnat löytyvät valmennussivulta.
Jenna Lamberg on LCAF-sertifioitu holistinen coach ja Cosmic Pyjamasin perustaja. Sertifikaatti on Life Coach Academyn vuoden mittaisesta koulutuksesta, joka on 35 opintopisteen laajuinen ja kehitetty yhdessä kesäyliopistojen kanssa. Hän valmentaa naisia, jotka ovat elämän taitekohdassa: ulospäin kaikki toimii, mutta sisällä jokin on siirtymässä. Hänen työtapansa yhdistää konkreettiset coaching-työkalut, harjoitukset ja kirjoittamisen tapaamisten välissä. Hän opiskelee energiaterapeutiksi vuosina 2026–2028.
Päivitetty: lokakuu 2026
