Kehityskeskustelussa tulee hyvä arvio. Asiakas kiittää nimeltä. Esihenkilö sanoo, että tämä oli juuri sitä, mitä tarvittiin.
Ja mitään ei tapahdu. Sanat kuuluvat, mutta ne eivät mene mihinkään kiinni.
Sitten samalla viikolla yksi nopea kriittinen kommentti jää pyörimään kolmeksi päiväksi.
Epäsuhta on niin tavallinen, että sitä ei edes huomaa oudoksi.
Miksi kiitos ei jää mihinkään kiinni?
Koska palaute lajitellaan sen mukaan, kumpi vaihtoehto sopii olemassa olevaan kuvaan itsestä.
Jos se kuva on "pärjään silloin kun teen tarpeeksi töitä", kiitos, ei muuta sitä mihinkään. Se kuittaa vain, että tällä kerralla työmäärä riitti. Tieto on kertakäyttöinen ja koskee yhtä suoritusta.
Kriittinen kommentti sopii samaan kuvaan suoraan. Se kertoo, että jotain jäi puuttumaan, ja se on tuttua tietoa. Tuttu menee läpi nopeammin.
Niin että hyvä jää pintaan ja huono imeytyy. Kyse on vastaanottimesta.
Mihin palaute osuu, kun se ei tunnu?
Se osuu suoritukseen. Ja suoritus on jo mennyt ohi siinä vaiheessa, kun palaute tulee.
Kun kiitos koskee lopputulosta, sen voi ottaa vastaan vain siitä kohdasta, joka teki työn. Se kohta on se versio sinusta, joka oli töissä tiistaina.
Tästä syntyy omituinen tyhjä hetki. Kiitos on perusteltu, se on ansaittu, ja silti se tuntuu kuin maksu jostain, mitä teki joku toinen.
Kirjoitin aiemmin siitä, miltä tuntuu tyhjyys tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Sama mekaniikka toimii pienemmässä mittakaavassa joka kerta, kun suoritus onnistuu ja mitään ei jää käteen.
Miksi kehuja on niin helppo selittää pois?
Koska selittäminen on nopeampaa kuin vastaanottaminen ja se tuntuu turvallisemmalta.
Tavallisia muotoja:
"Se oli koko tiimin ansio."
"Se oli helppo tapaus."
"Hän sanoo noin kaikille."
"Onneksi se ei mennyt pieleen."
Jokainen näistä siirtää ansion pois itsestään. Eli palaute käsitellään loppuun, mutta sen sisältö ei päädy minnekään.
Viimeinen on niistä ovelin. Se vaihtaa onnistumisen hiuksenhienoon helpotukseen ja helpotus katoaa nopeammin kuin mikään muu tunne.
Tämä tapahtuu ennen kuin ehtii päättää mitään.
Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, mihin oma arvo on kiinnitetty?
Paljon. Jos arvo on kiinni suorituksessa, jokainen palaute toimii arviona.
Arvio pitää läpäistä. Ja läpäisystä ei iloitse kukaan. Siitä selviää. Hyvä palaute on silloin pelkkä lupa jatkaa, ei mitään sen enempää.
Kirjoitin erikseen siitä, miten yksi huono palaveri voi kääntää koko kuvan itsestä. Kun arvo joustaa suorituksen mukana, liike on epäsymmetrinen: huono palaute painaa alas tuntuvasti, hyvä palaute nostaa takaisin nollaan.
Siitä tulee se olo, että töissä voi vain välttää tappioita. Voittoja ei kerry, koska niille ei ole paikkaa, mihin ne jäisivät.
Onko kyse vaatimattomuudesta?
Harvoin, vaikka se näyttää ulospäin juuri siltä.
Vaatimattomuus on valinta siitä, mitä sanoo ääneen. Siinä ottaa kiitoksen vastaan itselleen ja vähentää sitä muiden edessä.
Tässä on kyse siitä, että kiitos ei tule otetuksi vastaan edes yksin omassa päässä. Ulkoinen ele on sama, sisäinen tapahtuma on eri.
Suomessa näitä kahta on tavallista niputtaa yhteen, ja se niputus tekee asiasta vaikeamman huomata. Kun vähättely kuuluu tapoihin, kukaan ei kysy siitä mitään.
Mitä palautteelle voi käytännössä tehdä?
Kolme asiaa, joihin ei tarvitse varata aikaa kalenterista.
Kirjoita palaute ylös sanatarkasti. Juuri niin kuin se tuli, ilman omaa tarkennusta tai lievennystä. Muisti muokkaa kehut epämääräisemmiksi muutamassa päivässä, ja epämääräistä on helpompi selittää pois kuin lausetta, joka on paperilla.
Vastaa ensin lyhyesti, mieti sitten. "Kiitos, tuo on hyvä tietää" riittää. Pitkä vastaus kääntyy helposti selitykseksi, ja selityksen aikana palaute ehtii vesittyä.
Huomaa, mitä kehossa tapahtuu kiitoksen kohdalla. Usein jotain pientä: hartiat nousevat, hengitys lyhenee, ja tulee kiire vaihtaa puheenaihetta. Se reaktio on tietoa siitä, mihin palaute osui. Kirjoitin erikseen siitä, miksi tunteet ovat tietoa, ja tämä on yksi konkreettisimmista paikoista, joissa sen voi testata.
Nämä tekevät näkyväksi sen, mitä palautteen kohdalla tapahtuu, ja se on ensimmäinen asia, joka tarvitaan. Tunne muuttuu hitaammin kuin huomio.
Mistä tietää, onko kyse tästä vai jostain muusta?
Tämä kuvio vaihtelee tilanteen mukaan. Se voimistuu kiireessä ja hellittää, kun paine laskee.
Jos olo on ollut matala tauotta useita viikkoja, jos nukkuminen tai syöminen on muuttunut tai jos arjen asiat eivät enää hoidu, kyse on eri asiasta. Silloin oikea paikka on työterveys tai lääkäri.
Coaching ei ole hoitoa eikä diagnosointia. Se työskentelee nykyhetkestä eteenpäin ja sopii tilanteeseen, jossa toimintakyky on tallella ja kyse on tavasta, suhteesta itseen ja suunnasta.
Usein kysyttyä
Pitäisikö minun vain opetella ottamaan kehut vastaan?
Pelkkä päätös harvoin riittää, koska kysymys on siitä, mihin palaute osuu. Vastaanottamista voi harjoitella, ja se alkaa huomaamisesta, mitä kiitoksen kohdalla oikeasti tapahtuu.
Miksi kritiikki jää mieleen pidemmäksi aikaa kuin kiitos?
Kritiikki sisältää tehtävän: jotain pitää korjata. Kiitos, ei sisällä tehtävää, joten mieli ei pidä sitä auki. Tämä on tavallinen kokemus, enkä esitä sille tässä lähdettä.
Onko tämä sama asia kuin huono itsetunto?
Ei välttämättä. Moni, jolla hyvä palaute ei tunnu miltään, toimii työssään varmasti ja tekee isoja päätöksiä. Kyse on siitä, mihin oma arvo on kiinnitetty. Osaamisen kokemus voi olla vahva samaan aikaan.
Entä jos palaute on ympäripyöreää eikä siksi tunnu miltään?
Sekin on mahdollista, ja silloin ongelma on palautteessa. Erotuksen huomaa siitä, että tarkka ja perusteltu kiitos ei sekään jää mihinkään. Jos tarkkuus auttaa, kyse oli palautteen laadusta.
Voiko tätä käsitellä valmennuksessa?
Kyllä, jos toimintakyky on tallella ja kyse on tavasta eikä hoidon tarpeesta. Valmennuksessa katsotaan, mihin palaute osuu, mikä sen pysäyttää ja mitä tilalle rakennetaan.
Hyvä palaute alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun sille on jotain, mihin se tarttuu.
Se rakentuu hitaasti, siitä että oma arvo ei enää ole äänestyksessä joka viikko.
Cosmic Pyjamasin valmennus on erityisesti naisille, jotka ovat välivaiheessa.
Voit varata maksuttoman tutustumiskeskustelun ajanvaraussivulta. Siinä katsotaan yhdessä, onko tästä sinulle nyt hyötyä. Valmennuksen vaihtoehdot ja ajantasaiset hinnat löytyvät valmennussivulta.
Jenna Lamberg on LCAF-sertifioitu holistinen coach ja Cosmic Pyjamasin perustaja. Sertifikaatti on Life Coach Academyn vuoden mittaisesta koulutuksesta, joka on 35 opintopisteen laajuinen ja kehitetty yhdessä kesäyliopistojen kanssa. Hän valmentaa naisia, jotka ovat elämän taitekohdassa: ulospäin kaikki toimii, mutta sisällä jokin on siirtymässä. Hänen työtapansa yhdistää konkreettiset coaching-työkalut, harjoitukset ja kirjoittamisen tapaamisten välissä. Hän opiskelee energiaterapeutiksi vuosina 2026–2028.
Päivitetty: lokakuu 2026
