Joku kysyy juhlissa, mitä teet työksesi.
Vastaus tulee yhdellä sanalla. Ja se sana kantaa paljon enemmän kuin työtehtävän sisällön. Se kertoo, missä olet, kuinka pitkälle olet päässyt ja miten sinuun kannattaa suhtautua loppuillan.
Sitten tulee päivä, jolloin sana ei enää päde. Tai se pätee edelleen, mutta ei tunnu omalta.
Siinä kohtaa huomaa, kuinka paljon painoa yhden sanan varaan oli kertynyt.
Mistä huomaa, että identiteetti on kiinni tittelissä?
Kiinnittyminen näkyy harvoin silloin, kun kaikki on vakaata. Se näkyy pienissä kohdissa, joissa titteliä joudutaan käsittelemään.
Tavallisia merkkejä:
Esittelet itsesi tittelillä, vaikka kukaan ei kysynyt työstä.
Organisaatiomuutos tuntuu kehossa isommalta kuin sen käytännön vaikutukset selittäisivät.
Mietit uutta suuntaa ja huomaat laskevasi, miltä se näyttäisi LinkedInissä, ennen kuin olet miettinyt, haluatko sitä.
Kun joku ymmärtää tehtäväsi väärin, teet yllättävän paljon työtä korjataksesi sen.
Loman toisella viikolla tulee outo tyhjyys, eikä se liity väsymykseen.
Yksikään näistä ei yksin kerro mitään. Yhdessä ne kertovat, mihin oma arvo on kiinnitetty.
Miksi titteli tarttuu niin tiukasti?
Koska se tekee oikeasti töitä puolestasi.
Titteli vastaa kahteen kysymykseen yhdellä sanalla: mitä osaat ja kuinka paljon sinut kannattaa ottaa vakavasti. Ilman sitä jokainen uusi tapaaminen vaatisi pitkän selityksen.
Ja se on myös mitattavissa. Siinä on taso, palkka, tiimin koko ja historia, josta näkee, onko suunta ollut ylöspäin.
Jos olet kerran saanut tittelin, jota tavoittelit pitkään, siihen liittyy vielä yksi kerros. Se on todiste. Se vastaa siihen epäilyyn, joka oli ennen kuin sait sen.
Mikään näistä ei ole vika. Ne selittävät vain, miksi irrottaminen tuntuu isommalta kuin työpaikan vaihtaminen.
Mitä tapahtuu, kun titteli lähtee?
Se lähtee monella tavalla. Irtisanominen, organisaatiomuutos, perhevapaa, oma irtisanoutuminen, yrittäjyys, sairausloma.
Ensimmäinen reaktio on yleensä käytännöllinen. Mietit toimeentuloa, seuraavaa askelta ja sitä, mitä sanot ihmisille.
Toinen reaktio tulee viiveellä ja on erilainen. Se tulee tilanteissa, joissa aiemmin oli automaattinen vastaus. Lomakkeen ammattikenttä. Vanha kollega kaupassa. Oma vanhempi, joka kysyy, miten menee.
Tyhjyys kertoo siitä, että yksi vastaus on poistunut käytöstä ja uutta ei ole vielä tullut tilalle. Kirjoitin erikseen siitä, miksi tyhjyys tulee usein vasta tavoitteen jälkeen. Sama mekanismi toimii silloinkin, kun titteli lähtee itse valitsemalla.
Miksi uuden tittelin etsiminen harvoin riittää?
Koska se korjaa kysymyksen oireen.
Kun vastaus katoaa, ensimmäinen liike on hakea tilalle uusi vastaus. Uusi rooli, uusi titteli, uusi tapa kiteyttää itsensä yhteen lauseeseen. Se on nopea ja toimii hetken.
Ongelma on siinä, että sama kiinnittyminen siirtyy uuteen sanaan. Jos oma arvo oli kiinni siinä, miltä tehtävä näytti ulospäin, se on kiinni myös seuraavassa tehtävässä.
Tämän huomaa usein vasta puolen vuoden päästä, kun uuden roolin alkuhuuma laskee ja sama levottomuus palaa takaisin samaan paikkaan.
Mitä titteli oikeasti pitää sisällään?
Tämä on se kohta, jossa alkaa tapahtua jotain käyttökelpoista.
Titteli on pakkaus. Sen sisällä on useita eri asioita, jotka ovat kulkeneet yhdessä niin kauan, että ne näyttävät yhdeltä asialta.
Sisällä on yleensä ainakin nämä:
Osaaminen. Konkreettiset taidot, jotka sinulla on. Ne eivät katoa mihinkään, kun nimike vaihtuu.
Asema. Se, miten muut suhtautuvat sinuun ja kuinka paljon painoa sanomisellasi on huoneessa.
Rakenne. Kalenteri, viikkorytmi, tiimi, sovitut vastuut. Tämä on se osa, jonka puuttumisen huomaa ensimmäisenä ja jota harvoin osaa nimetä.
Merkitys. Se, miksi työ tuntui tärkeältä.
Kun titteli lähtee, nämä lähtevät eri tahtiin. Osaaminen pysyy. Rakenne katoaa heti. Asema haalistuu muutamassa kuukaudessa. Merkitys on yleensä se, josta kaipuu oikeasti syntyy, vaikka siitä puhutaan auki asemana.
Pakkauksen purkaminen osiin tekee kysymyksestä käsiteltävän. Yhtenä möykkynä se on liian iso.
Miten tittelin alta löytää sen, mikä pysyy?
Muutama kysymys, jotka toimivat ilman valmentajaa.
Mitä tein työssä silloin, kun aika katosi? Ei tehtävälistaa. Se yksittäinen asia, jonka äärellä kello meni ohi. Se on yleensä lähempänä omaa suuntaa kuin nimike.
Mistä minuun otettiin yhteyttä, vaikka se ei kuulunut rooliini? Ihmiset lukevat vahvuuksia tarkemmin kuin organisaatiokaavio. Se, mistä sinulta kysyttiin, on virallisen tehtävän dataa.
Mikä tekemisessä olisi sama, vaikka toimiala vaihtuisi? Tämä erottaa osaamisen ja asemat toisistaan nopeammin kuin mikään muu kysymys.
Mikä tittelissä oli minulle tärkeää ja mikä oli tärkeää muille? Rehellinen vastaus tähän on usein epämukava. Se on myös se kohta, jossa liikkuu eniten.
Vastauksia kannattaa kirjoittaa ylös eikä ajatella niitä päässä. Päässä ne pyörivät samaa kehää, ja paperilla ne alkavat erottua toisistaan.
Pelkkä itsensä tunteminen ei vielä muuta mitään. Kirjoitin siitä, miksi itsetietoisuus ei yksin riitä. Tieto siitä, mihin on kiinnittynyt, alkaa vaikuttaa vasta, kun sen perusteella tekee yhden konkreettisen asian toisin.
Mistä tietää, onko kyse tästä vai jostain muusta?
Tämä kysymys tulee yleensä taitekohdassa, ja taitekohta sekoittaa muita asioita. Kirjoitin aiemmin siitä, miltä elämän välivaihe tuntuu ennen kuin mikään näkyvä muuttuu.
Jos olo on ollut matala tauotta useita viikkoja, jos nukkuminen tai syöminen on muuttunut tai jos arki ei enää kanna läpi päivän, kyse on toisesta asiasta. Silloin oikea paikka on työterveys tai lääkäri.
Coaching ei ole hoitoa eikä diagnosointia. Se sopii työskentelyyn nykyhetkestä eteenpäin ja tilanteisiin, joissa toimintakyky on tallella ja kyse on suhteesta itseen ja suunnasta.
Usein kysyttyä
Onko väärin olla ylpeä tittelistään?
Ei. Ylpeys työstä, jonka eteen on tehnyt paljon, on perusteltua. Kysymys on siitä, kantaako titteli myös oman arvon vai pelkästään työn.
Miten vastaan kysymykseen: ”Mitä teet”, kun olen välivaiheessa?
Yhdellä lauseella siitä, mitä teet nyt, ilman selitystä. "Olen tällä hetkellä miettimässä seuraavaa suuntaa" riittää useimmille kysyjille. Selityksen pituus kertoo yleensä enemmän omasta olosta kuin kysyjän kiinnostuksesta.
Kestääkö tämä kauan?
Tähän ei ole yleistä aikataulua, eikä kukaan voi luvata sitä etukäteen. Kesto riippuu siitä, kuinka paljon muuta on käynnissä samaan aikaan.
Tarkoittaako tämä, että minun pitäisi vaihtaa alaa?
Ei automaattisesti. Sama kysymys voi johtaa myös siihen, että pysyt samassa työssä, mutta eri suhteessa siihen. Kiinnittymisen purkaminen ja alanvaihto ovat kaksi eri asiaa.
Voiko tätä käsitellä valmennuksessa?
Kyllä, jos toimintakyky on tallella ja kyse on suunnasta eikä hoidon tarpeesta. Valmennuksessa puretaan titteliin pakattuja osia erilleen ja katsotaan, mikä niistä on sinun ja mikä oli rakenteen.
Titteli kertoo, mitä teet. Kysymykseen “kuka olet” se vastaa huonosti.
Sen alla on osaaminen, joka kulkee mukana, ja suunta, joka on ollut olemassa ennen nimikettä. Ne löytyvät kysymällä, ei odottamalla, että seuraava titteli selittää ne puolestasi.
Cosmic Pyjamasin valmennus on erityisesti naisille, jotka ovat välivaiheessa.
Voit varata maksuttoman tutustumiskeskustelun ajanvaraussivulta. Siinä katsotaan yhdessä, onko tästä sinulle nyt hyötyä. Valmennuksen vaihtoehdot ja ajantasaiset hinnat löytyvät valmennussivulta.
Jenna Lamberg on LCAF-sertifioitu holistinen coach ja Cosmic Pyjamasin perustaja. Sertifikaatti on Life Coach Academyn vuoden mittaisesta koulutuksesta, joka on 35 opintopisteen laajuinen ja kehitetty yhdessä kesäyliopistojen kanssa. Hän valmentaa naisia, jotka ovat elämän taitekohdassa: ulospäin kaikki näyttää toimivan, mutta sisällä jotain on muuttumassa. Hänen työtapansa yhdistää konkreettiset coaching-työkalut, harjoitukset ja kirjoittamisen tapaamisten välissä. Hän opiskelee energiaterapeutiksi vuosina 2026–2028.
Päivitetty: marraskuu 2026